Tonga-time!

Loppureissu Uudessa Seelannissa meni tosiaan sukeltaessa Poor Knights Islandsilla, joka oli kylla ihan homokallista (kaksi dyykkia 175 euroa), mutta hyvin jarjestettya, ja maisemat olivat hienot. Paihialla mentiin purjehtimaan 62-jalkaisella jahdilla ja saatiin samalla reissulla telttakin myytya! Taydellista. Purjehdusreissun jalkeen ajettiin viela illalla Aucklandiin ruokakaupan kautta.


Aucklandissa oli ihan paskaa. Jonkun hostellissa tyoskentelevan brittiurpon piti laittaa keskella yota mein ruuat jaakaappiin, mutta koska se ei ollut saanut ohjeistusta, mihin voi, juusto ja jugurtti kuuluvat, niin se ei sitten osannut laittaa niita jaakaappiin (keittio oli suljettu silloin yolla, kun tultiin, niin ei voitu hoitaa hommaa ite), vaan jatti ne huoneenlampoon jaakaapin paalle, missa ne tietenkin pilaantuivat +30 asteessa. Siina meni sitten tattirisotot, prkl, mutta onneksi Waiheken viinitiloilla oli kelvollista ruokaa suhteellisen kohtuulliseen hintaan.

Vaan sitten saavuttiin Tongalle. Lento paasaarelle kesti kolmisen tuntia ja se kului Air New Zealandin hekumallisista fasiliteeteista (omalta screenilta uusimpia leffoja katsellessa ja musaa kuunnellessa) nauttiessa. Pari tuntia piti viettaa paasaarella, ennen kuin lento Vava'ulle todella keskelle ei mitaan lahti. Sinne lennettiin tunti ja voila, oltiin perilla. Koska oltiin telttailtu melkein kaksi viikkoa ja loppuaika karsitty kamaisissa backpackerseista Uudessa Seelannissa, niin nyt paatettiin varata oikein aikuisten ihmisten kamppa. Paadyttiin rantamestaan, jota piti Norjasta Tongalle muuttanut jaba vaimoineen. Neljan kampan kompleksi sijaitsee rannalla, jonka biitsin harmillisesti vei sykloni joitakin viikkoja sitten. Muuten paikka onkin ihan unelma: pihalla kasvaa banaaneja, terassilta on mereen kymmenen metria, kampassa on kaikki herkut jaakaapista lahtien (kylmaa kaljaa ja valkkaria varten) ja naapurin ihana parrakas nainen tekee maailman parhaat aamupalat ja illalliset suoraan kotiterassille kannettuna joka paiva. Lisaksi mestan hintaan (80e/yo) sisaltyy kanootti ja snorklausvehkeet, ja lahella on autiosaari, jonne ajateltiin meloa paivittain, ihan vain kuntoilumielessa. Vesi on tietenkin kristallinkirkasta, ja Miika testasi kotirannan snorklausmestat jo tana aamuna, ja maisemat ovat kuulemma varsin kelvolliset. Lisaksi mestan omistajalta saadaan aina ilmaiset kyydit kaupunkiin n. kahdeksan kilometrin paahan, etta senkaan suhteen ei ole valittamista. Eikohan seuraavat kahdeksan paivaa suju ihan kivuttomasti.

Etta tallasta tanne talla kertaa, ei harmita yhtaan niin paljon kuin Kiinassa ollessa. Terkkuja sinne!