torstai 25. marraskuuta 2010

Ei menny niinku...

Jepa, Jussin riemuksi lisaa tilitysta luvassa!

Ei sitten menty tanaan Luklaan. Olin nukkunu koko yon olemattoman huonosti, kun olin jannittany tanpaivasta lentoa niin paljon. No, sitten koitti heratys kello 4.30 ja mentiin kentalle. Mein oppaan piti olla samassa kyydissa, mutta ei se ollut. Venattiin sit kentan ulkopuolella opasta jotain puolisen tuntia, eika sita nakynyt missaan. Silla oli kaikki mein liput yms., joten aika hiljasta oli tehda mitaan ennen oppaan tapaamista. Se tuli sit lopulta tunnin myohassa, mut oli aika orpo olo, kun ei tuntiin tiennyt ollenkaan, et onko se tulossa vai eiko.

Koneen oli maara lahtea 6.30, mut joskus seiskan aikoihin paastin koneeseen. Se oli sellanen minimaalisen pieni vehje, jossa matkatavarat oli keskikaytavalla ja jengi istui reunoilla. Siina koneessa oli jo moottorit kaynnissa, kunnes joku aija juos sinne lentokentalle ja heilutti kasiaan, mista ne kapteenit ymmarsi, ettei mennakaan. Ilmeisen toimiva lennonjohto Kathmandussa. Luklan kentta oli kiinni huonon saan vuoksi, ja sen takia ei kannattanu lahtea liikenteeseenkaan. Mentiin sitten takaisin terminaaliin ja aateltiin, et kohta paastaan yrittamaan uudestaan.

 No, odotettiin kolmeen asti iltapaivalla, eli yhteensa jotain 9 tuntia, kunnes tuli ilmoitus, etta kaikki lennot Luklaan on (yllari!) loppupaivalta peruttu. Kantsi viettaa koko paiva kentalla! No, toisaalta mielummin 9h turhaan kentalla ku vuoren seinamaan tormaavassa koneessa. Ehdittiin onneks kayda tanaan sit iltapaivalla siella Monkey Templessa, joka oli siis temppeli, jossa oli apinoita. Huomenna uusi yritys!

Meil on myos plan B, jos toi Luklaan lentaminen kusee huomennakin. Siina tapauksessa mennaan Annapurna Circuitille, joka on kanssa sellanen 14 paivan vaellusreissu. Se kulkee vahan matalammalla (korkein paikka jotain 5000m) ku Everest Base Campin trekki, mut kuulemma maisemat on hienot. Saas nyt siis nahda, kummalle reissulle mennaan.

PS. On melko arsyttavaa kirjottaa blogia, kun sahkot katkee koko ajan.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Haisen palaneelta ruumiilta!

Jepa, Kathmandu on just niin eri planeetalta ku Abu Dhabi, niin ku oletinkin, paitsi et potenssiin kolkyt. Lento sinansa meni leppoisasti ja kesti vaan reilut kolme tuntia, mut saapuminen Kathmandun kentalle oli aika shocking.. Ensinnakin kaiken maailman viisumisaatoihin meni ikuisuus ja sit kun paastiin kentalta ulos, siel oli aivan jarkyttava maara jengia tyrkyttamassa kaikenlaista ja poliisit valvoi rynkkyjen ja bambukeppien kanssa jarjestysta. Onneks oltiin buukattu vaellussysteemit jo Suomesta kasin, koska kivasti oli poika nimikyltin kanssa vastassa, ja vei meidat hotellille. Voin kertoo, etta siina pimeydessa ois ollu semi ahdistavaa alkaa ekana ettia taksia ja sen jalkeen hotellia! Ja johan siina kentalla tuli pari riivaajaa, jotka otti mein rinkat kantaakseen, kantoi niita about kaks metria autoon, ja alko kinuta rahaa. Voi helvetti soikoon, etta korpes!

Ajettiin kentalta Kathmandun keskustan lapi, ja meininki oli semisti erilaista kuin Abu Dhabissa. Abu Dhabissa oli varmaan viis kaistaa suuntaansa asfalttitieta ja hullu valomerihelvetti, taallakin oli kaytossa viis kaistaa, mut tiella leveytta myos se viis metria. Katuvaloja ei ollu missaan, joten ihan kauheesti ei tullessa mitaan nahty. Paastiin kuitenkin hotellille ja oltiin Miikan kanssa ihan paniikis, et pitaako kuskille ja sille meita vastassa olleelle kaverille antaa jotain tippia. No, annettiin 2USD kummallekin, ku ei oltu varmoja. Sit jengi otti taas mein rinkat kantaakseen, ja jouduttiin tippaa niitakin dollarilla kumpaakin jeppea. Se siita Nepalin edullisuudesta, kun ekaan varttiin, minka on maassa viettanyt, kuluu 7 USD tippeihin!

Ilta meni sitten ihmetellessa, ja kaytiin hotellin ravintolassa syomassa, kun ei tonne pilkkopimeyteen oikein verekseltaan uskaltanu menna hiippailee. Mie soin kananuudelikeittoa ja Miika riisia ja kanaa, ja annosten hinnat oli about 200 rupiaa tsibale, eli siis kaks euroo per ateria. Sitten olikin aika menna nukkumaan, paitsi etta Miika teki perinteiset ja tukki koko Kathmandun viemariverkoston! Oli sitten hyvat fiilarit kayda unten maille, kun koko vessan lattia lainehti, paska haisi ja balalaikka soi! Mut sellasta se on ku reissaa ton kiuaksen kanssa, oon vaan niin uhri..

Herailtiin pitkin yota, kun koko ajan joko koirat raksytti hulluna, tai sit kuulu jotain muuta ihme metelia. Sit oli ollu puhetta, et se joku jeppe sielta vaellusfirmasta tulis meita vastaan hotellille, mut mistaan kellonajasta ei ollu puhetta. No, sen jalkeen ku ponton sisalto oli levaytetty kylpparin lattialle aamulla toistamiseen, menin respaan ettimaan tyyppia, joka korjais sen. Se vaellusfirman tyyppi kavelikin vastaan ja sanoi oottaneensa meita tunnin! :D Perus.. Kaveltiin sitten tekemaan viralliset diilit vaellussysteemeista ja tayttamaan Kiinan ja Tibetin viisumihakemukset, ja sit loppupaivaks yks nuori tyyppi sielta firmasta tarjos, etta voitais vuokrata silta auto ja kuski, ja se vois tulla myos oppaaks nayttamaan Kathmandun nahtavyyksia. Meinattiin eka pihistella, koska 44USD kuulosti aika paljolta, mut sit kuitenkin paadyttiin ottaa sen palvelukset vastaan, koska meil on koko matkan aikana vaan 2 paivaa Kathmandussa.

Se olikin varsin hyva ratkaisu, nimittain vihdoin loytyi paikka maailmasta, jossa liikenne on viela kaoottisempaa kuin Kuopiossa!!! Kerta kaikkiaan en pysty kasittamaan, miten kukaan ihminen ikina pystyy selviamaan taalla hengissa kahta minuuttia kauempaa! Kuten edella jo mainitiinkin, kaistoja on just niin monta ku tien leveydelle mahtuu, ja siihenhan mahtuu, kun suosituin autotyyppi on joku Saxoakin pienempi Suzuki. Kruisailtiin sit ympariinsa kattomassa jotain keskiaikaista puupalatsia, joka on Unescon maailmanperintokohde, ja sit samoin jotain Stupaa, jota munkit kiersi rukousnauhat kasissaan. Pitais ettia niiden viralliset nimet, mut Lonely Planet on nyt hotellihuoneessa, enka jaksa sita tahan hataan kayda hakemassa.. Vika paikka oli sellanen temppelialue, jossa paloi jotain roihuja. Ajattelin, etta hittoakos on pakko polttaa noita helvetin roskia joka paikassa, kun tulee karmee kary, mut sit selviskin, et ne on ruumiita, mita ne polttaa. Oli aika timakat katkut, onneks pyykkaysfasiliteetit on mita on, niin saan nauttia naista aromeista viela jokusen tovin..

Paivan lopuks mein piti menna viela Apinatemppelille, mutta jumituttiin liikenneruuhkaan ehka 1,5 tunniksi ja oli jo ihan pimeeta, niin ei sit menty. Oli kylla tosiaan hyva idea investoida tuohon kuskiin, autoon ja oppaaseen, koska talla liikennekulttuurilla ei oltais ite paasty ikina mihinkaan yhden paivan aikana! Se opas kaiken lisaks lupas kayda mein kaa siel apinamestassa sit kun tullaan Everestilta takas.

Nyt ois siis kaikki valmista Everestin (kusetus-) valloitusta varten! Ainoo, mika semisti hirvittaa, on lento Luklaan, josta siis vaellus alkaa. Luklan lentokentta on rankattu maailman vaarallisimmaks, ja viimeks taksikuski pelotteli eilen Abu Dhabissa siita kentasta, ja koko lentamisesta Nepalissa. No, muutenkaan sinne ei paase, joten kait se on mentava. Ja kuulemma ei oo ongelmaa, jos on kirkas keli, mut ongelmia tuleekin pilvisella, kun koko ilmatila on taynna paalle kasitonnisia vuoria! Siinas suunnistat sitte..

Noh, eikohan kaikki mee hyvin ja toivottavasti paastaan sinne base campiin ja viela sielta takaisinkin.. Nyt viela vahan apetta naamaan ja kokista huuleen ja unille. Palataan 15 paivan paasta!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Sinkkuelamaa 2 on kusetusta!

Paastiinpahan vihdoin reissuun, ja nyt joudunkin sitten loppuloman kirjoittaa tallasella vammasella tyylilla ilman aata ja oota. Jos joku tietaa, mista sellaset saa, niin infoa otetaan vastaan! Melko hanurista nimittain varmaan tallasen lukeminen..

No anyway, Abu Dhabissa ollaan. Matka tanne oli pitka ja hikinen, mut Etihad Airways on kylla miun uusin suosikkilentoyhtio! Ihan hammentavan overit lentokoneet, just about sellaset kun tossa otsikon Sinkkuelamaa 2-leffassa, et sen suhteen se leffa ei kyl oo kusetusta. Karvahattuluokassakin oli omat screenit selkanojassa, joista pysty valkkaa vaikka mita leffoja, ja sit oli a'la carte-ruokalistat, joista sai valita routsan kolmesta eri vaihtarista. Ehka se oli vaan jotain alkureissun huumaa, mut oikeesti se ruoka maistu paremmalle ku koneessa yleensa..kai? Sit sheikki-osastolla oli oikeesti sellaset sviitit, niinku siina leffassakin. Onneks lennetaan viel huomenna Kathmanduunkin, ku se oli niin hieno se kone. Ainoo vaan, et joku saakelin urpo istu miun eteen ja kaato sen penkin about vaakatasoon, ettei ees meitsin polvet mahtunu olee. No, yritin sitten ratkasta ongelman hakkaamalla nyrkilla sen idiootin selkanojaa, mut sain vaan vihaisia katseita (Miikaa havetti niin paljon, et se ois suostunu vaihtaa miun kaa paikkaa vaik se nyt ei siihen ainakaan ois mahtunu istuu!).. No sit vaan ihan lapalla kokeilin sanoo sille urpolle et excuse me, en mahu olee, ni KAPPAS, tyyppi vaan hymyili ja sano et sori ja nosti sen penkin ylemmas! Tosi janna, pitaa vissiin ruveta kokeilee samaa konstia jatkossakin!

Tultiin tanne Abu Dhabiin siis toissapaivana, eli lauantaina. Mein hotla on ihan liian hieno mein makuun, mut ku ei alle 4 tahden hotelleita oo koko cityssa, niin minkas teet. Sain siivoojalta hieman jannia katseita, kun pyysin silta pesuainetta, etta voisin pyykata tahan mennessa likaantuneet t-paidat ja kalsarit, kun ei sita saumaa sit taas varmaan vahaan aikaan oo. Se kummeksu varmaan siks, koska taal hotellis ois joku pesulapalvelu, mis vois pesettaa esim. puvun, mut ku ei siel ollu hinnastoa pikkareille, niin pitanee pyykata ne ite. Toivottavasti kuivuu huomiseks. Erotutaan kyl Miikan kaa kaikin puolin eduksemme, ku kaikki muut on jotain pukumiehia..

Eilen huideltiin kaupungilla koko paiva. Eka mentiin jollain hotellin tarjoamalla shuttle busilla yhteen overeimmista ostoskeskuksista, mis oon ikina kayny. No, ei yllattaen ollu mein juttu, koska siel oli vaan hulluna jotain merkkiliikkeita (ja tyhjana oleva sisalaskettelukeskus), joten ostin sen mestan ruokakaupasta kamman ja mehupullon, johon voi tyhjana sit tunkee lentokoneessa rajahtaneen (!!!) aurinkorasvan sisallon. Sit mentiinkin Miikan kaa kavelee sen ostoskeskuksen hoodseille rantaan, koska se hotellin bussi tulis hakee vast jotain neljan tunnin paasta. Ja tietenkaan ei voitu lahtee taxolla aiemmin, koska oltais missattu ilmanen kyyti! No, huomattiin aika nopeesti, et Abu Dhabia ei oo tarkotettu jalankulkijoille. Kaupungin keskustassakin nopeusrajoitus on 80km/h ja jalkakaytavat on huonoja, tai niita ei oo. Paitsi, etta enemman taalla joka tapauksessa vaistetaan ku Kuopiossa..

Mein todella sivistavan ostoskeskusvisiitin jalkeen kaytiin viela koko kaupungin ainoalla julkisella rannalla, joka oli siis ainut mesta, missa sai esiintya bikineissa. Siella oli onneks duunissa pari-kolme siveyspoliisia, jotka piti huolen siita, ettei kukaan rietastellu. Torkeyksia, joihin jengi syyllisty, oli mm. valokuvien ottaminen, etaisesti boksereita muistuttavat uimahousut jalassa uiminen (kaveri haettiin vedesta ja pakotettiin pukee paalle), farkkujen pukeminen paalle julkisella paikalla, aijien kasi kadessa kaveleminen ja niin edelleen. Meinattiin Miikan kaa ihan vittuillessaan kayda pussailee siin rannassa, mut ei sit kayty. Olis kyl varmaan pitany.

Tanaan sit kaytiin maailman kuudenneks isoimmassa moskeijassa. Meikakin sai kunnon burkhan paalle, naytin siina ehka idiooteimmalle ikina! Iltapaivalla lahdettiin sit kauan odotetulle aavikkosafarille, ja paasin vihdoin omieni pariin, kamelien keskuuteen! Tuli kokeiltua myos lumilautailua hiekkadyyneilla, en voi suositella kellekaan. Sit siella rundilla oli viela jotain safkaa ja maailman noloin napatanssija. Oltiin Miikan kaa ihan paniikis, et joudutaan sen kans tanssii sinne stagelle, ku se haki kaikkii uhreja, mut ei onneks sit jouduttu.

Ainiin, pari sanaa tohon otsikkoon liittyen. Hensulle tiedoks, ettei taalla TOD oo sellasia ihania basaareja, niin ku siina leffassa (eika niita kenkia myytavana!), nimittain koko kaupungissa on KIELLETTYA myyda mitaan missaan muualla ku sisatiloissa.. Mut kylla taalla mimmit kavelee monet burkha paalla, tai ainakin sit muuten sen kaavun kanssa, ja kaikki paikalliset aijat kayttaa sellasta valkosta kaapua ja sellasta paahuivia ja pantaa siina. Mie luulen, et toi on myos joku statussymbolijuttu, koska melkein kaikki duunarit on vierastyolaisia, ja sit noi sheikkihemmot haluu erottua niista duunareista. Tai sillein myo se homma mietittiin.

Joo, kaiken kaikkiaan ihan kivat kaks paivaa on ollu taalla, mutta nyt oon kyl jo ihan valmis jatkaa eteenpain. Huomenna suuntana Kathmandu ja sielta sit torstaina kohti Everestin Base Campia!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Neljä yötä!

Nyt on reissuun enää niin vähän aikaa, että rohkenen vihdoin ja viimein korkata tämän reissublogini virginiteetin. Neljä yötä jäljellä! En kestä.


Töitä on tehty ns. homona reissukassan kasaamiseksi, ja on siinä hommaa ollutkin. Vaan nyt viime hetken äkkilähdötkin ovat pulkassa, ja seuraavan kerran töiden teko on ajankohtaista varmaan joskus maaliskuussa 2011, uu mama! Lisäksi pitkin syksyä on ollut käynnissä eräs soittoprojekti, joka saatiin arvoiseensa päätökseen viime lauantaina. Muut miettivät, mitä keksiä tilalle, kun projekti loppuu, mutta onneksi itselläni ei ollut sellaisia ongelmia. Luulen, että seuraavat kaksi ja puoli kuukautta tuovat aivan riittävästi ajateltavaa ja ihmetyksen aiheita, vaikka hieman haikealta nyt tuntuukin.

Aika paljon on pitänyt myös suunnitella erinäisiä juttuja, ennen kuin voi laittaa aivot narikkaan suhteellisen turvallisin mielin ja heittäytyä matkan vietäväksi. On pitänyt tehdä reittisuunnitelma, hankkia lentoliput, löytää about avaruusmatkailun kattava matkavakuutus (GOUDA SUPER, rekommenderas!), tilata ja lukea aika monta Lonely Planetia, etsiä Nepalin tsiljoonan trekkausfirman joukosta se luotettavimman oloinen, jolle uskaltaa siirtää sokkona 600 USD etukäteen (josta joku sveitsiläinen pankki veti 80USD välistä, perkele), miettiä, haluaako Annapurnalle vai Everestille, hankkia joitakin rokotuksia ja antibiootteja erinäisiin vaivoihin, ostaa rinkkaan mahtuvat vaelluskengät, kartottaa Yhdysvaltojen hotelliarsenaalia (priceline.com, rekommenderas!) ja NIIN EDELLEEN. Vielä puuttuisi passikuvat tulevia viisumeita, kiipeily- ym. lupia varten ja sitten herran nimeen toivon, että tässä olisi kaikki.

Ainiin, ja onhan tässä vielä pari päivää kouluakin! Marraskuisen ankeuden kruunaa eräs maailmankaikkeuden huonoimmin järjestetyistä opintojaksoista ja sen perjantainen tentti ja lisäksi tämän viikon kestävä hands on -harjoittelu kansan syvissä riveissä. Ihan helvettiä.

Mutta kohta puolentoista vuoden odotus palkitaan! Enpä arvannut edellisellä pidemmällä reissullani, että silloin puheeksi tullut Nepalin reissu lähtisi näin käsistä ja paisuisi kokonaiseksi maailmanympärimatkaksi. Vaan kikkelis kokkelis, näin pääsi käymään, eikä minulla varsinaisesti ole mitään sitä vastaan.. Nyt "lukemaan" ja "pakkaamaan", tekstiä seuraa reissun päältä sitten kun seuraa.

Soronoo!

-E




All you need.
11 viikon kamat.