Haisen palaneelta ruumiilta!

Jepa, Kathmandu on just niin eri planeetalta ku Abu Dhabi, niin ku oletinkin, paitsi et potenssiin kolkyt. Lento sinansa meni leppoisasti ja kesti vaan reilut kolme tuntia, mut saapuminen Kathmandun kentalle oli aika shocking.. Ensinnakin kaiken maailman viisumisaatoihin meni ikuisuus ja sit kun paastiin kentalta ulos, siel oli aivan jarkyttava maara jengia tyrkyttamassa kaikenlaista ja poliisit valvoi rynkkyjen ja bambukeppien kanssa jarjestysta. Onneks oltiin buukattu vaellussysteemit jo Suomesta kasin, koska kivasti oli poika nimikyltin kanssa vastassa, ja vei meidat hotellille. Voin kertoo, etta siina pimeydessa ois ollu semi ahdistavaa alkaa ekana ettia taksia ja sen jalkeen hotellia! Ja johan siina kentalla tuli pari riivaajaa, jotka otti mein rinkat kantaakseen, kantoi niita about kaks metria autoon, ja alko kinuta rahaa. Voi helvetti soikoon, etta korpes!

Ajettiin kentalta Kathmandun keskustan lapi, ja meininki oli semisti erilaista kuin Abu Dhabissa. Abu Dhabissa oli varmaan viis kaistaa suuntaansa asfalttitieta ja hullu valomerihelvetti, taallakin oli kaytossa viis kaistaa, mut tiella leveytta myos se viis metria. Katuvaloja ei ollu missaan, joten ihan kauheesti ei tullessa mitaan nahty. Paastiin kuitenkin hotellille ja oltiin Miikan kanssa ihan paniikis, et pitaako kuskille ja sille meita vastassa olleelle kaverille antaa jotain tippia. No, annettiin 2USD kummallekin, ku ei oltu varmoja. Sit jengi otti taas mein rinkat kantaakseen, ja jouduttiin tippaa niitakin dollarilla kumpaakin jeppea. Se siita Nepalin edullisuudesta, kun ekaan varttiin, minka on maassa viettanyt, kuluu 7 USD tippeihin!

Ilta meni sitten ihmetellessa, ja kaytiin hotellin ravintolassa syomassa, kun ei tonne pilkkopimeyteen oikein verekseltaan uskaltanu menna hiippailee. Mie soin kananuudelikeittoa ja Miika riisia ja kanaa, ja annosten hinnat oli about 200 rupiaa tsibale, eli siis kaks euroo per ateria. Sitten olikin aika menna nukkumaan, paitsi etta Miika teki perinteiset ja tukki koko Kathmandun viemariverkoston! Oli sitten hyvat fiilarit kayda unten maille, kun koko vessan lattia lainehti, paska haisi ja balalaikka soi! Mut sellasta se on ku reissaa ton kiuaksen kanssa, oon vaan niin uhri..

Herailtiin pitkin yota, kun koko ajan joko koirat raksytti hulluna, tai sit kuulu jotain muuta ihme metelia. Sit oli ollu puhetta, et se joku jeppe sielta vaellusfirmasta tulis meita vastaan hotellille, mut mistaan kellonajasta ei ollu puhetta. No, sen jalkeen ku ponton sisalto oli levaytetty kylpparin lattialle aamulla toistamiseen, menin respaan ettimaan tyyppia, joka korjais sen. Se vaellusfirman tyyppi kavelikin vastaan ja sanoi oottaneensa meita tunnin! :D Perus.. Kaveltiin sitten tekemaan viralliset diilit vaellussysteemeista ja tayttamaan Kiinan ja Tibetin viisumihakemukset, ja sit loppupaivaks yks nuori tyyppi sielta firmasta tarjos, etta voitais vuokrata silta auto ja kuski, ja se vois tulla myos oppaaks nayttamaan Kathmandun nahtavyyksia. Meinattiin eka pihistella, koska 44USD kuulosti aika paljolta, mut sit kuitenkin paadyttiin ottaa sen palvelukset vastaan, koska meil on koko matkan aikana vaan 2 paivaa Kathmandussa.

Se olikin varsin hyva ratkaisu, nimittain vihdoin loytyi paikka maailmasta, jossa liikenne on viela kaoottisempaa kuin Kuopiossa!!! Kerta kaikkiaan en pysty kasittamaan, miten kukaan ihminen ikina pystyy selviamaan taalla hengissa kahta minuuttia kauempaa! Kuten edella jo mainitiinkin, kaistoja on just niin monta ku tien leveydelle mahtuu, ja siihenhan mahtuu, kun suosituin autotyyppi on joku Saxoakin pienempi Suzuki. Kruisailtiin sit ympariinsa kattomassa jotain keskiaikaista puupalatsia, joka on Unescon maailmanperintokohde, ja sit samoin jotain Stupaa, jota munkit kiersi rukousnauhat kasissaan. Pitais ettia niiden viralliset nimet, mut Lonely Planet on nyt hotellihuoneessa, enka jaksa sita tahan hataan kayda hakemassa.. Vika paikka oli sellanen temppelialue, jossa paloi jotain roihuja. Ajattelin, etta hittoakos on pakko polttaa noita helvetin roskia joka paikassa, kun tulee karmee kary, mut sit selviskin, et ne on ruumiita, mita ne polttaa. Oli aika timakat katkut, onneks pyykkaysfasiliteetit on mita on, niin saan nauttia naista aromeista viela jokusen tovin..

Paivan lopuks mein piti menna viela Apinatemppelille, mutta jumituttiin liikenneruuhkaan ehka 1,5 tunniksi ja oli jo ihan pimeeta, niin ei sit menty. Oli kylla tosiaan hyva idea investoida tuohon kuskiin, autoon ja oppaaseen, koska talla liikennekulttuurilla ei oltais ite paasty ikina mihinkaan yhden paivan aikana! Se opas kaiken lisaks lupas kayda mein kaa siel apinamestassa sit kun tullaan Everestilta takas.

Nyt ois siis kaikki valmista Everestin (kusetus-) valloitusta varten! Ainoo, mika semisti hirvittaa, on lento Luklaan, josta siis vaellus alkaa. Luklan lentokentta on rankattu maailman vaarallisimmaks, ja viimeks taksikuski pelotteli eilen Abu Dhabissa siita kentasta, ja koko lentamisesta Nepalissa. No, muutenkaan sinne ei paase, joten kait se on mentava. Ja kuulemma ei oo ongelmaa, jos on kirkas keli, mut ongelmia tuleekin pilvisella, kun koko ilmatila on taynna paalle kasitonnisia vuoria! Siinas suunnistat sitte..

Noh, eikohan kaikki mee hyvin ja toivottavasti paastaan sinne base campiin ja viela sielta takaisinkin.. Nyt viela vahan apetta naamaan ja kokista huuleen ja unille. Palataan 15 paivan paasta!